Verkkosaavutettavuudesta verkkolöydettävyyteen

30.11.2022 | Lukuaika 4 min

Saavutettavuus ei ole enää uusi termi verkkosuunnittelussa, mutta julkisella sektorilla on tuskin unohdettu pakollisia muutoksia ja hämminkiä, joita saavutettavuusdirektiivin voimaantulo syyskuussa 2018 aiheutti.

Nyt kun saavutettavuus on arkipäivää, on julkisen sektorin uutena haasteena ja lain määräämänä velvoitteena verkkolöydettävyys – asia, jonka eteen liikeyritykset ovat kilpaa tehneet töitä jo vuosia. Kurkistetaan siis, millainen matka on kuljettu saavutettavuuteen viimeisten 4 vuoden aikana, mitä julkiselta sektorilta seuraavaksi odotetaan, ja mitä jukinen sektori voi oppia yrityksiltä.

Saavutettavuus koskee kaikkia

Suomessa 1.4.2019 voimaan tullut laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta (306/2019) perustuu Euroopan unionin saavutettavuusdirektiiviin, jonka lisäksi taustalla vaikuttaa YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista. Saavutettavuusdirektiivin tavoitteena siis on edistää kansalaisten tasavertaista toimintaa digitaalisessa yhteiskunnassamme ja parantaa digitaalisten palveluiden laatua.

Vaikka direktiivi oli pakkorako julkiselle sektorille, ovat sen toteuttamiseen ryhtyneet myös yksityiset yritykset sankoin joukoin. Miksi?

  • Saavutettava verkkosivu palvelee suurempaa käyttäjäkuntaa.
  • Saavutettava verkkosivu tarkoittaa parempaa palvelua kaikille asiakkaille.
  • Saavutettava verkkosivu on saavutettavampi myös Googlelle.

Kunnille, kouluille, virastoille ja muille julkisille toimijoille verkkosivujen muuttaminen saavutettavuusdirektiivin mukaiseksi on ollut iso urakka. Samaan aikaan yrityksillä on usein aivan erilaiset resurssit verkkosivujensa kehittämiseen kuin julkisen sektorin toimijoilla. Siksi moni yritys kurvasi lujaa vasemmalta ohi verkkosivujen saavutettavuusvaatimuksen täyttämisessä. Kun kunnat vasta käynnistivät tarjouskilpailuja, olivat monet yritykset jo hioneet sivustojensa saavutettavuuden huippuunsa.

Saavutettavuus on digitaalisen maailman esteettömyyttä

Saavutettavuus on ennen kaikkea ihmisten erilaisuuden huomiointia verkkopalvelujen suunnittelussa ja toteutuksessa. Kunnissa projekteihin on lähdetty yleensä saavutettavuuskartoituksen teettämisellä – eli selvittämällä, miten verkkosivusto vastaa WCAG-standardeihin.

Saavutettavuuden elementtejä verkkosivustolla ovat mm.:

  • Selkokielinen sisältö
  • Selainotsikot ja otsikkotunnisteet
  • Kuvien alt-tekstit sekä linkkitekstit
  • Videoiden tekstiversiot
  • Liitetiedostojen koneluettavuus
  • Selkeät sivupohjat ja riittävät värikontrastit
  • Helppokäyttöinen navigointi
  • Riittävän suuri fonttikoko.

Nämä kaikki ovat itse asiassa kriteereitä, joita myös Google arvostaa hyvältä verkkosivustolta – ja joita orgaanista hakukonenäkyvyyttä tavoittelevat yritykset ovat hioneet jo vuosikausia.

Direktiivin tultua voimaan on julkisella sektorilla kuitenkin kääritty hihat, ja nykyään saavutettavuus tuntuu tulevan jo selkärangasta. Mutta digitalisaation edetessä vaatimukset muuttuvat ja muovautuvat vauhdilla – joten mitä seuraavaksi?

Onko seuraava direktiivi verkkolöydettävyys?

Artikkelin alussa kerroimme, miten liikeyritykset ymmärsivät nopeasti saavutettavuusdirektiivin hyödyt itselleen: parantamalla verkkosivujensa saavutettavuutta he voivat saavuttaa uusia asiakasryhmiä, sekä parantaa löydettävyyttään Googlessa.

Verkkolöydettävyys ei ole ehkä ollut julkisen sektorin toimijoille samanlainen tavoiteltava asia ja kilpailuetu kuin yrityksille. Nyt siitä on kuitenkin tehty lain määräämä velvoite.

Julkisen sektorin toimijoita nimittäin koskee tänä päivänä velvoite varmistaa palvelunsa löydettävyys. Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta 15.3.2019/306, 4 § toteaa seuraavasti:

”Viranomaisen on suunniteltava ja ylläpidettävä digitaaliset palvelunsa siten, että niiden tietoturvallisuus, tietosuoja, löydettävyys ja helppokäyttöisyys on varmistettu.”

Me olemme seuranneet jo yli 20 vuotta digimarkkinoinnin kehitystä kädet savessa, ja tämä uusi kehitysaskel on meidän mielestämme melkoisen mullistava. Vuosien ajan olemme saarnanneet verkkolöydettävyyden merkityksestä yrityksille, ja yhtäkkiä löydettävyydestä on tullut lain säätämä vaatimus – ainakin julkiselle sektorille.

Miten löytyä sieltä, mistä relevantti asiakaskunta etsii?

Yksi kanavista, joissa löydettävyys on taattava, on Suomi.fi-palvelutietovaranto (PTV). Se on valtakunnallinen keskitetty tietovaranto, johon kunnat, valtio ja yksityinen sektori kuvaavat asiakaslähtöisesti palvelunsa ja niiden asiointikanavat.

PTV on kuitenkin vain yksi kanava, jossa julkisten sektorin toimijoiden on lain mukaan löydyttävä. Muita kanavia ei sanatarkkaan määritellä, mutta hyvänä lähtökohtana julkisen sektorin toimijat voivat pitää nykyajan standardeja sekä sitä, mitä relevantti asiakaskunta odottaa.

Me Fonectalla tiedämme melkoisen paljon nykyajan verkkolöydettävyyden standardeista ja mitä relevantti asiakaskunta odottaa. Olemmehan käyneet yrityksenä läpi digitaalisen mullistuksen ja luotsanneet satoja ja tuhansia suomalaisia yrityksiä puhelinluetteloista tämän päivän digitrendeihin.

Olemme siis luotettava ja näkemyksellinen kumppani teille tärkeimpien kanavien löytämiseen ja sen määrittelyyn, mitä verkkolöydettävyys teille ja asiakkaillenne tänä päivänä merkitsee.